Kpopin markkinoinnista

Terve,
sisältömarkkinointia voi harrastaa brändin ja imagon kiilottamisella. Mutta markkinoinnin tarkoitus on saada asiakas ostamaan tuote. Hyvästä markkinointipelaamisesta hyvä esimerkki on vaikka SM Entertainment, YG Entertainment ja JYP Entertainment. Kyseessä ovat siis Etelä-Korean kolme suurinta musiikki ja tv-näyttelijäbisnekseen keskittyvää yhtiötä, joiden alaisuudesta löytyvät Kpopin suurimmat nimet (mainitaan nyt erikseen vaikka EXO, Super Junior, Big Bang, PSY, Got7, Day6).

Tuolla Etelä-Koreassa musiikkibisnes on viety jotakuinkin eri tasolle verrattuna länsimaiseen. Nuoret voivat valita koulukseen viihdetaiteilija-putken, jossa käydään koulua muutama vuosi ja jossain vaiheessa jokin musiikkiyhtiö käy poimimassa joukon kandidaatteja ja muodostavat heistä uuden bändin. Yhtiö nostattaa hypeä potentiaalisessa yleisössä teaserien ja photoshoottien voimalla, uusia artisteja odotetaan yhtiöiltä samalla tavalla kuin esim uusia elokuvia. Näin debyyttinsä tekevät artisti tavallaan saavat faneja jo ennen ensimmäisten kappaleiden julkaisua. Artistit tekevät sopimukset yhtiön kanssa, jolloin käytännössä artistit ovat työntekijöitä itse yhtiölle. Jos bändi menestyy, emoyhtiö saa markkinointiin sijoitetut rahat takaisin, jos promotioajan jälkeenkään yleisö ei innostu, niin nämä sankarit pitää sijoitella jonnekin muulle viihteen alalle.

Vahva tyyli tälle Korealaiselle musiikkibisnekselle on nimenomaan fanien villitseminen kaikilla jipoilla. Uusista come-backeistä julkaistaan usein teasereita etukäteen, toisinaan julkaistaan teasereita jopa teaserien julkaisupäivistä. Musiikki on samoin myös vahvasti isketty keräilykulttuuriin. Fyysisten cd-albumien mukana on yleensä keräilykortteja bändin jäsenistä (Gotta catch them all), albumeista julkaistaan usein useampia versioita (eri coverit). Ensimmäisen title-biisin turvin myydään ns base-versio levystä, pari kuukautta myöhemmin julkaistaan re-package, jossa on muutama uusi kappale vanhojen lisäksi. Sekä tietysti aivan uusi setti julisteita, photo cardeja jne.

Oheis merchandise myynti on siten hyvässä kulutuksessa. Jokaiselle bändille on omat fanivärit ja logot (konsertteihin myydään juuri tietyn värisiä valotikkuja, ja hei, tottakai sitä pitää tunnustaa oikeaa väriä...) Fanittaminen käy täysipäiväisestä työstä, pitäähän sitä oikean fanin osata konsertin fan-chantit ja tilaisuuksiin liittyvät banneri tempaukset ja muut. Sininen konserttikuva on esimerkki Super Juniorin "Blue oceanista". Bändin faniväri on sapphire blue, joten jokaisella fanilla on sama sininen valotikku ja todennäköisesti kasa muutakin merchandicea. Sama ilmiö on tuossa pinkissä konserttikuvassa myös. Bändinä Girl's Generation ja fanivärin voi varmaan arvata.

Tarinankerronta on tavallista musiikkivideoilla, mutta usein bändeille rakennetaan tietty teema vähintään albumien ympärille. Toisinaan teemat jatkuvat pidempäänkin. Jos seuraavan come-backin teema tulee liittymään vanhaan temaan, siitä kyllä villitään faneja teaserien ja teaser kuvien muodossa ennen julkaisua. Mainitaan vielä keräilykulttuurista. Viimeisimmän EXO- (the War-the Power of Music) albumin sekaan jaettiin keräilykorttien lisäksi aina yksi sivullinen supersankari-vaikutteista sarjakuvaa bändin pojista. Tätä lyhytsarjakuvaa on kahdeksan sivun verran. You do the math.


Yhtiöiden viralliset sivut (huom koreaksi, samoja juttuja löytyy kyllä myös Wikipediasta)
SM Entertainment
YG Entertainment Inc
JYP Entertainment Corporation

Kuva sourcet (SuJu): http://iamjaceyandlovesuju.tumblr.com/

(SNSD): http://i-love-thisthings.blogspot.fi/2010/10/snsd-are-big-hit-in-taiwan-and-had-most.html